VETOAUTOT

Kaikkien vetoautojen kohdalla voidaan soveltaa nyrkkisääntöä: mitä painavampi vetoauto on, sitä parempi ja turvallisempi se on tehtävässään.

Mutta toki tuo on vain nyrkkisääntö. Runko, jarrut, jousitus, mitoitukset (esim. takaylitys) jne. ovat kaikki veto-ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä.

Pääsääntöisesti pitkästä akselivälistä on aina etua. Pitkä akseliväli yhdistyneenä lyhyeen takaylitykseen tuo vakautta. Toisaalta jäykkä, hyvin kantava takajousitus korjaa tilannetta ja sallii lyhyemmän akselivälin.

Ylivoimaisesti paras veturi raskaalle kärrylle on paripyörällinen auto, jossa on laadukas jousitus ja riittävän tanakka runko. Hyvä esimerkki tällaisesta autosta on Mitsubishi Fuso Canter, joka jo pakettiautoversiona tarjoaa nuo ominaisuudet. Canter on pätevä esimerkki autonvalmistajan tietämyksestä oman tuotteensa suhteen; kaikilla Cantereilla on täysi 3500 kilon kytkentämassa vuosimallista 2002/2003 alkaen.

Autonvalmistajan arviota auton käyttäytymisestä vetoautona ei pidä aliarvioida eikä ohittaa. Jos valmistaja on katsonut hyväksi rajata auton kytkentämassan vaikkapa 2000 kilon tasolle, niin silloin voi olettaa että ko. auto on kelvollinen vetoauto tuohon kytkentämassaan asti. Järkevä kuljettaja ei koskaan ylitä valmistajan ilmoittamaa kytkentämassaa. 

Nelivedosta on huomattava apu huonoissa olosuhteissa, siis työmailla, ja toisaalta liukkailla maanteillä. Pick Up autot eli pikapit ovat mainioita vetojuhtia nelivetonsa ja jäykkien takajousiensa vuoksi, kunhan todellakin muistaa kunnioittaa valmistajan määräämiä suurimpia sallittuja kytkentämassoja. Fysiikan lakejakaan ei voi kumota, ja näiden pikappien kohdalla on syytä muistaa, että tyhjänä ne painavat  lähes tonnin vähemmän kuin niille sallittu perävaunu täyteen kuormattuna. Ja koska kitka on rajallinen, saattaa nelivedosta huolimatta kärry ryhtyä viemään autoa, eikä päinvastoin! 

Maasturit ovat nekin oivallisia vetoautoja kytkentämassojensa rajoissa. Uusimmissa supermaastureissa tosin on vaarana vauhtisokeus; voimaa ja ajettavuutta sekä äänettömyyttä kun riittää pelottavan pitkälle. 

Kaikissa nykyajan autoissa moottorin teho riittää sallitulle kytkentämassalle. Ei ole olemassa perävaunua, jota saisi vetää suuremmalla nopeudella kuin 80 km/h. Vetopelin hankintaa harkittaessa moottoriteho kannattaa jättää listalla viimeiseksi, tehoa silti väheksymättä. 

Suomessa myydään myös työntöjarrullisia varsinaisia perävaunuja eli vankkureita, siis enintään 3500 kg kokonaismassaisia perävaunuja. On syytä muistaa, että näiden vaunujen vetoon on Suomessa hyväksytty vain kuorma-autot, ja terveellä järjellä ajatellen se tarkoittaa mieluusti yli 5000 kg:n kokonaismassaista autoa.

Muutettu: 15. marraskuuta 2007